sunnuntai 20.3

Eilen näin ystäviäni. Meitä oli viisi ja herkkuja potenssiin viisi. Juuri muuta en sinä päivänä syönytkään, paitsi tortilloja, ne ovat ihania. Täydellisiä.

Mutta suklaata, ehkä kaksi kolme riviä,

karkkia, olen huono arvioimaan, hedelmäsalmiakkeja noin reilu kymmenen

nachoja niitä söinkin, en ihan sataa grammaa kuitenkaan en usko

mutta sipsejä, vaikka niistä en edes niin välitä, niitäkin söin useamman, en mennyt less-fat sipsi lankaan mutta täytyy myöntää että kyllähän se hieman paremmalta tuntuu jekuttaa itseään, että ei se niin paljon mitään. Sipsejä dipillä, niitä söin reilusti kourallisen.

Ja se mutakakku, voi mutakakku, jaoimme Frödringen pakastemutakakun kaikille lähes samankokoiseen palaan. Otin tietoisesti pienimmän, mistä yllätyin. Ennen otin tietoisesti isoimman. Huraa, olenko saavuttanut jotain? Siitäkin palasta jätin hieman.

Jätän oikeastaan kaikesta hieman. Sekin tuntuu hyvältä. Se tuntuu siltä että olen kylläinen, enkä tarvitse enempää. Hihkaisen innosta mielessäni, että siihen te jäitte te rasvat ja kalorit. Jos olisin syönyt sinut, pikku palanen, olisin joutunut kävelemään satakunta askelta enemmän. Eikö käynytkin helpommin näin? Niin minustakin, jää hyvästi.

Ja mitä vielä. Join puoli lasillista limua, sitä teen hyvin harvoin, mutta nyt repäisin. Muuten suosin rasvatonta maitoa, ja vettä.

Mutta se riittää siitä päivästä. Tajusin hälyyttävän turpoamiseni sitten helmikuun puolivälin. Siitä asti olen ollut kuin pannukakku, kun hiihtolomalla annoin itseni repsahtaa, ja olen syönyt mitä haluan. Olen jättänyt pakonomaiset liikkumiset jopa hampaita pestessäni. Mutta nyt niiden lienee aika tulla takaisin.

Kuten tänä aamuna hampaita pestessäni. Jokainen liike johonkin suuntaan minkä saatoin tehdä, toi mielihyvää. Tässä menee taas se sipsin murunen. Ja tässä se suklaapalan pähkinä.

Mahani on tällä hetkellä suurempi kuin mitä muistan hetkeen sitten joulukuun. Kuin olisin raskaana. En kai sentään. Tosin se olisi helpottavaa kun ainakin tietäisi miksi se on niin iso ja olisi niin ikään minusta riippumatonta. Joka tapauksessa

siellä oli vain vaaleaa leipää juustolla, söin mutten nauttinut sen vaaleudesta

125g banaanijogurtin johon laitoin sopivasti marjamysliä. Siitä jätin hieman ja taas tuntui hyvältä.

Riisiä, kastiketta, seitiä, pienen aterian verran, oli tosiaan hyvää. Kala lienee terveellistä. Riisi tosin oli tavallista valkoista.

Sekä se pirullinen suklaa, siitä pirullisesta pähkinäsuklaalevystä jääneet kolme palaa.

Tänään en aio syödä muuta. En ole liikkunut. Neljä minuuttia hölkkäsin, tein muutamia rutistuksia. Ei se mihinkään auta. Ehkä pähkinäsuklaan pähkinään, muuten olen omillani.

Tein jonkin laskelman, jonka mukaan saisin syödä päivässä 1200-1300 kaloria, vaikka makaisin koomassa, mutta olettaen että perusaineenvaihduntani toimisi. En tiedä kuinka paljon edelliset menivät yli.