Aamulla oikeita muroja ei ollut ilmestynyt taianomaisesti kaappiin lisää, mutta vähät välitin ja vedin napaani niitä sitten. Sekä jälleen kaksi ruisleipää. Taidan tosiaan pitää siitä yhdistelmästä enkä pääse irti. Etenkään sillä tietyllä ystävällä vieraillessani.
Pah tietyllä ystävälläni. Poikaystävälläni. Tietenkin. Samapa tuo, näitä kukaan ei eksy lukemaan, ja vaikka eksyisi tuskin onnistuisi päättelemään tästä faktasta mitään.
Nyt elämme siis torstaita ja torstain aamupalaa. Koulussa ei ollut edes nälkä mutta otin yhden kalasiivun ja siihen sopivasti perunamuusia eli hyvin vähän, sekä salaattia, koska sekin vain on niin hyvää. Lihalounaspasteija ja banaani välipalaksi sillä päivä oli pitkä.
Kotona hyvin pieni kinkkupasteja ja puolikas peruna ja sen kokoinen murekekökkö myös.
En tiedä tuntuuko paljolta. Ateriamäärät olivat kuitenkin pienet. Mutta ylpeämpi olen siitä, että tänään kävelinkin. Päämäärättömästi ja epäloogisessa järjestyksessä surffaillen keskustan kohteissa. Illalla kävin vielä kaupassa. Ostin isälle suklaata. Kävin karkkihyllyllä, ostin suklaata, mutten ottanut siitä yhtäkään palaa itse.
Olen kovin tyytyväinen. Tosin tiedän että huomenna siihen tulee poikkeus, se on sen ajan murhe.
Tällä hetkellä paino on jatkuvasti 48.2kg. Olen 158cm lyhyt. Eli se 1,5kg helmikuun jälkeen roikkuu sitkeästi mukana. Yritän saada sen parin seuraavan viikon aikana uudelleen pois. Määräaika on 8.4 mennessä, lupasit sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti